*

EeroSuominen1 Nosce te ipsum

Onnistuuko sisäinen devalvaatio

Sisäisen devalvaation tarve maassamme on ilmeinen, ja keskeinen kysymys kuuluu, miten se voidaan toteuttaa eri tahojen kannalta tasapuolisesti ketään syrjimättä. Vasemmisto ja ammattiyhdistysliike ovat viime aikoina korostaneet yhteiskunnallisen tasa-arvon vaatimusta.

Makrotalouden ilmiöiden luonteeseen tasa-arvo ei kuulu. Kansantalouden vientikilpailukyky palautettiin markka-aikana noin 10 vuoden väliajoin devalvaation avulla, joka kohteli kaltoin piensäästäjiä ja nosti tuontielintarvikkeiden ym. hintoja. Tämä epätasa-arvoinen toimenpide pelasti suurteollisuuden kilpailukyvyn, ja hillitsi työttömyyden kasvua. Autojen ja kahvin hinnankorotus hyväksyttiin, olihan niitä sentään pitkän pula-ajan jälkeen kaupasta saatavilla.

Kehitys olisi muodostunut aivan toisenlaiseksi, jos devalvaatiosta olisi tehty parlamentaarinen päätös sen sijaan, että siitä vaivihkaa päätettiin Suomen Pankin sisällä. Vaikka valuuttakeinottelu olisi kyetty eliminoimaan, ei päätöksenteko olisi ollut helppoa.

Heti alkuunsa kariutuneet yhteiskuntasopimusneuvottelut osoittivat ongelman, mutta toimivaa ratkaisua siihen ei ole esitetty miltään taholta. Uuden työministerin ehdotus KELA-maksun palauttamisesta työnantajille on nähtävä yrityksenä jakaa sisäisen devalvaation kuormaa tasaisemmin. Ehdotus olisi toteutuessaan heikentänyt vientiyritysten kilpailukykyä.

Sisäinen devalvaatio merkitsee palkkojen jäädyttämistä, ja ammattiyhdistysliikkeen vaatimukset työnantajapuolen mukaan tulolle vyön kiristykseen ovat ymmärrettäviä. Ongelma on siinä, että on vaikea ellei peräti mahdotonta löytää sellaisia tapoja toteuttaa tätä työnantajapuolen solidaarisuutta tavalla mikä ei käytännössä heikentäisi yritysten kilpailukykyä.

Jäljelle jää yritysten omistajien ja johdon vapaaehtoinen omien etujen leikkaaminen, missä esimerkkiä on näyttänyt tasavallan presidentti ja viimeksi EK:n toimitusjohtaja. Pelkän vapaaehtoisuuden varassa sisäinen devalvaatio ei kuitenkaan tule onnistumaan. Herääkin kysymys onko eurojärjestelmä tullut tiensä päähän. Tähän viittaavia puheenvuoroja olemme viime aikoina kuullee hyvin arvovaltaiselta kansainväliseltä asiantuntijataholta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kun ei ollut malttia, devalvaatiohyöty aina ulosmitattiin hinnoittelemalla itsensä ulos.

Oman valuutan kellutus vaihtoehtona on hylätty ja tilalla on €uro ja joustavuuden vaatimus. Ongelma on siinä, että joustavuutta ei ole, vaikka EMU-tila sitä edellyttää.

Jos siis sisäinen devalvaatio ei kelpaa, jäljellä on joko euroero tai euro+liittovaltio yhdistelmä. Euroero on edelleen suljettu pois ja siitä liittovaltiosta taas näkyy tällaisia ajatuksia:
http://www.talouselama.fi/uutiset/erkki+tuomioja+s...
"Mörkö on itse maalattu nurkkaan..." :D

Jouni Nordman

Jos julkinenhallinto laitetaan sille tehokuudelle johon nykyään tekniikka antaa mahdollisuuden. Sekä työtavat sielä tuodaan antiikin ajalta nykypäivään, niin devalvoitumista onnistuu hyvinkin.

Pekka Heliste

Palkkojen osuus vientiteollisuudessa on vain 10-20 % ja niistäkin puolet toimihenkilöiden ja johdon palkkoja ja palkkioita

Nyt tähdätään vain duunarin palkan leikkaamiseen

Jotta saavutetaan 5 % säästö niin duunarin palkat on leikattava nollaan tai puoleen

Tuo palkanleikkaus on täyttä fuulaa

Pekka Heliste

Työajan pidentäminen ei tuo yhtään uutta tilausta eikä alenna kuluja, päinvastoin lisää hieman, koska kiinteistö ja koneet pyörivät pidempään.

Tuo Suomen ankin laskelma lähtee siitä että 100 tuntia säilyy

Mutta tuotannonjohtajana voin kertoa, että kun reurssilaskelaam ilmestyy 100 tuntia lisää vvuodessa niin oitis käynnistyy YT ja nuo ylimääräiset potkitaan pihalle

Mikä merkitsee n 150000 uutta työtöntä ja he eivät kasvata bkt

Toimituksen poiminnat