EeroSuominen1 Nosce te ipsum

Erimielisyyden voima

Erimielisyyden voima 

Nuoruudessamme meille tuleville rakennusinsinööreille opetettiin monia teknologian salaisuuksia, jotka ovat voimakkaasti muokanneet elinympäristöämme. Eräs näistä on hydrataatio-ilmiö. Lisäämällä irtonaiseen kiviainekseen kalkkikivestä ja piin ym. oksideista valmistettua sementtiä ja hitunen vettä saadaan tämä ilmiö aikaan, minkä seurauksena seos jähmettyy kovaksi betoniksi.

Samanlainen jähmettymisilmiö tapahtuu missä tahansa inhimillisessä organisaatiossa, jos sen jäsenet ovat keskenään riittävän erimielisiä. Erimielisyyden voimasta johtuen päätöksenteko pahimmillaan halvaantuu, ja sinänsä fiksujenkin ihmisten muodostamassa organisaatiossa toteutuu yhtälö: 2+2 = 3.

Tyypillistä niin teknologisten kuin inhimillistenkin jähmettymisilmiöiden luonteessa on niiden herkkyys. Vain prosessin hyvin tunteva henkilö kykenee hallitsemaan sitä. Inhimillisessä kanssakäymisessä vaatimuksena on ihmisluonteen dynamiikan tuntemus. Muistan aikanaan oppineeni ajatuksen, jota esityksissäni itsekin paljon viljelin, koska siihen sisältyy tärkeä opetus:

Jos kaksi samassa johtoryhmässä tms. organisaatiossa työskentelevää henkilöä ovat aina samaa mieltä, on toinen heistä tarpeeton. Jos he ovat aina erimielisiä, ovat molemmat tarpeettomia.

Kansakunnan surkeita talouden näkymiä ihmetellessäni olen tarkalla korvalla seurannut siihen liittyvää julkista keskustelua. Valtakunnan ykköslehti esitti joitakin päiviä sitten SDP:n johtoon pyrkivän Antti Rinteen talouspopulistisia, - anteeksi painovirhe, talouspoliittisia ajatuksia, joita vertaan mielessäni aamun lehdessä olleisiin kansantaloustieteen professori Bengt Holmströmin esittämiin ajatuksiin. Lyhyt analyysi paljastaa herrojen mielipiteiden välisen merkittävän eron.

Holmström luetaan maailmassa johtaviin kansantalouden asiantuntijoihin ja haastattelussa Rinteen ydinosaamisalueeksi mainitaan talous- ja teollisuuspolitiikka. Kumpaa meidän tulisi uskoa, kun emme suhtaudu heihin tunteen omaisesti työväen kellokkaana ja kapitalistin renkinä vaan ilman sarvia ja hampaita perehdymme heidän argumentointiinsa?

Asiantuntijoiden ja poliittisten päättäjien välinen erimielisyys ei jähmetä yhteiskunnan päätöksentekoa, kuten tapahtuu päätöksentekijöiden lukkiutuessa omiin vastakkaisiin mielipiteisiinsä. Politiikassa uhkana on liiallinen kivettyminen omiin asemiin, jolloin estyy järkevien kompromissien synty.

Kiviaineksen, sementin ja veden kolmiyhteys muuttuu lujan betonin asemesta heikosti kantavaksi rakenteeksi, jos lisäämme seokseen liikaa vettä. Ex analogia, yhteiskunnan päätöksenteon voimien suhteutuksessa tarvitaan vastaavasti niin paljon vasemmistolaista ajattelua, että yhteiskuntarauha säilyy, mutta vaarana on liiallisen vasemmistolaisuuden aikaansaama rakenteiden heikkous, pahimmillaan romahdus.

Tämän yhteiskuntapoliittisen näkemykseni kykenen tarvittaessa todistamaan oikeaksi sekä teoreettisen että empiirisen tutkimuksen keinoin. Jätän asian tässä yhteydessä tarkastelemieni oman alansa auktoriteettien väitteiden tarkastelun varaan.

Olen aina kunnioittanut työväenliikettä ja ymmärrän heidän pyrkimyksensä. Olen vuosikymmenien ajan seurannut työväenliikkeen vappukulkueita, eikä siellä enää vuosiin ole esitetty bannereissa monta sellaista ajatusta, joihin en voisi yhtyä.  Luettuani Marxin Pääoman tunnen samankaltaista myötätuntoa marxilaista työväenliikettä kohtaa kuin ylipäänsä tunnen eksyneitä ihmisiä kohtaan.

Tyhmyyttä olen aina inhonnut, mutta yhden ainoan  kerran olen kuullut vappupuheen, jota pidin totaalisena tyhmyyden ylistyksenä. Puhujana oli tällöin toveri Yrjö Hakanen.

Edellä esittämäni yhteiskuntapoliittisen teorian toimivuutta tarkastelen vertailemalla herrojen Rinne ja Holmström mielipiteitä pyrkien terveen järjen, ei siis poliittisen intohimon, avulla löytämään villakoiran ytimen.

Rinne haluaa lisätä verovaroin tapahtuvia investointeja, Holmström pitää ajatusta huolestuttavana. Kumpaa uskomme?

Rinne perustaa väitteensä kahteen argumenttiin: Yksityiset eivät investoi ja huolehdi työllisyydestä, siksi valtion on se tehtävä juuri nyt, kun rahan korko on halpa; on siis otollinen aika velkaantua lisää. Hänen  mukaansa kansalaisten työllistämistä ei voi jättää globaalien yritysten kasvottomille omistajille, jotka eivät ole kiinnostuneita Suomen kansantaloudesta vaan hamuavat tuottoa rahoilleen. Tarvitaan siis julkisia investointeja.

Pikku piru kuiskaa korvaani kehotuksen Rinteelle tehdä opintomatka Pohjois-Koreaan, missä tiettävästi ei ole hänen inhoamiaan kasvottomia kapitalisteja tuottovaatimuksineen. Vaiennan tämän sarvipään olkapäälläni ja keskityn asiaan.

Professorin mielestä avoimessa maailmassa tarvitaan kilpailukykyä, ja sitä syntyy investointien kautta paremmin yksityisellä kuin julkisella rahalla, koska omaa pääomaansa sijoittava toimii vastuullisemmin kuin toisen pääomalla operoiva. Tämän teorian on jokainen rakennustyömaalla työskennellyt havainnut paikkansa pitäväksi: yhtiön saha ja kirves ovat aina huonommassa terässä kuin timpurin omat työkalut. Lisäksi valtion omistamissa yhtiöissä veronmaksajien etu jää helposti poliittisten paineiden varjoon.

Olen omille lapsillemme ja lastenlapsille opettanut, että raha ei kasva puussa. Mietin kenen tehtävä on kertoa tämä totuus puheenjohtaja Antti Rinteelle. Onhan ehdotus jatkuvasta velkaantumisesta mitä vastuuttominta puhetta, kun näköpiirissä ei ole ratkaisumallia velkojen takaisinmaksulle. Kreikan tie ei saa olla meidän tiemme.

Katsotaanpa vielä millä eväillä herrat uskovat maassamme päästävän eteenpäin kohti valoisampia aikoja. Rinne esittää seuraavanlaisia ajatuksia: valtion omaisuuden myynti, alennetun yritysverokannan palauttaminen entiselleen ja jäsenkunnan mukaan ottaminen puolueen linjan määrittelyyn. Viimeksi mainittu seikka ymmärrettävästi liittyy käynnissä olevaan puolueen puheenjohtajan valintaan.

Holmström korostaa yliopistokoulutuksen merkitystä, ja perustelee väitteensä järkevästi. Ymmärrettävästi hyvinvointiyhteiskunnan kilpailukyky ei voi perustua halpaan työvoimaan, joten osaaminen ja innovaatiot ovat ainoa tie menestykseen.

Yliopistolaitoksemme saa hyviä ohjeita professorilta. Tarkastelen vain yhtä niistä: ”opiskelijoista on välitettävä, on saatava aikaan kilpailua hyvistä opiskelijoista”. Nuorin poikamme ja vävymme opiskelivat TKK:ssa lähes 10 vuoden ajan. Tarkemmin sanoen olivat sen ajan kirjoilla ennen kuin valmistuivat. Ihmettelin kummankin osalta TKK:n passiivisuutta. Kukaan ei kummaltakaan vuosikausiin kysynyt kuulumisia, kun tenttituloksia ei tullut. Professorikunnan tavoitteenasettelussa oli ilmeinen puute tällä kohden. Kuten kauppa välittää asiakkaistaan, tulee yliopiston välittää opiskelijoistaan.

Ajatteluani voidaan pitää puolueellisena, kannatanhan selkeästi professorin ajatuksia, joita vasemmisto yhtä selkeästi vastustaa. Minun on mahdoton todistaa objektiivisuuteni, totean kuitenkin, että mahdollisten taustamotiivien tarkastelu voi auttaa asiaa. Ymmärrän vasemmiston ajattelun jossain määrin kumpuavan kateudesta, tai ainakin ajatuksesta, jonka mukaan julkisia menoja voi kasvattaa, koska hyvätuloisten vastuuosuus niiden maksamisessa on suurempi. Toki puhtaalla ymmärtämättömyydelläkin tässä on oma roolinsa.

Oikeistolaisen ajattelun taustavoimaksi on yhtä helppo nimetä loputon ahneus, mutta kun näitä ajatuksia esittää yliopiston professori vailla henkilökohtaisen hyödyn tavoittelua, on häntä syytä uskoa.

Aika näyttää millainen yhteiskuntapoliittinen suhteutus tasavallan Eduskuntaan ja hallitukseen ensi vuonna saadaan. Muistakaamme vanhan Aristoteleen viisaat sanat: Kyvykäs valtio muodostuu ainoastaan, jos kansalaiset ovat kyvykkäitä.

 ES.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Asiantuntijoiden ja poliittisten päättäjien välinen erimielisyys ei jähmetä yhteiskunnan päätöksentekoa, kuten tapahtuu päätöksentekijöiden lukkiutuessa omiin vastakkaisiin mielipiteisiinsä. Politiikassa uhkana on liiallinen kivettyminen omiin asemiin, jolloin estyy järkevien kompromissien synty."

Olet tuosta aivan oikeassa Eero ja näitä esimerkkejä kivettyneistä mielipiteistä meillä on ollut liiankin kanssa. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on muutaman poliitikon eläkeiän noston estäminen, vaikka kaikki merkittävät asiantuntijamme ovat olleet siitä eri mieltä. Puoluepolitiikkaa tehdään hampaat irvessä vaikka sitten lapsemme ja lastenlapsemme joutuvat nekin hölmöydet aikanaan maksamaan. Saavutetut edut painavat omassa vaakakupissa aina vain enemmän ja enemmän..

Toimituksen poiminnat